kukaan ei luultavasti tiedä miltä tuntuu kun on joutunut kokemaan liikaa alle 18 nvuotiaana,.tai sitten aika moni tietää. jos mietitään mitä tavallisen nuoren päivään kuuluu se on varmaan biletystä ja nuoruuden vapautta,samanaikaisesti vastuun kaihtamista ja samalla sen kasvua.minulla ei nuoruus ollut sitä. se oli yhtä helvettiä jossa yrittää samalla hoitaa syöpäsairasta äitiä ja tietenkin huolehtia muista velvollisuuksista. Näin jälkeepäin ajatellen asiassa on hyvätkin puolensa. kasvoinhan aikuiseksi muita aiemmin ja kun elämä o perusrankkaa ei pettymykset tunnu enää miltään...juurikaan. viime kesänä äitini sitten sai siivet..ja minun siivet rikottiin armotta. anoreksian ja viiltelyn kanssa kamppailu on jättänyt jälkensä. nyt vuotta myöhemmin kun muistona noista ajoista on enää häviävät arvet voin sanoa että siipeni on jo korjaantuneet hieman.ja sittenkun siipeni ovat kokonaan korjaantuneet ne ovat vahvemmat ja niillä lentää ihan minne haluaa